2011

Kuvaan maalauksissani sellaista mikä on aineetonta; aistimuksia, kokemuksia, tunteita, tuntemuksia.

Maalausprosessini kulkee aina hajanaisen, kaoottisen ja ristiriitaisen kautta jonkinlaiseen riittävään eheyteen. Etsin riittävää eheyttä jotta moninaisen, kerroksellisen ja alati muuntuvan todellisuuden voi hahmottaa jonkinlaiseksi mielekkääksi kokonaisuudeksi.
Maalauksen tekijänä haluan kuvata tarkasti ja lempeästi sitä mitä ei voi lopullisesti määritellä eikä hallita.

Omassa maalauksessani näen useamman hetken yhtä aikaa.
Sen maailma on muutoksen liikkeessä.
Ja tapahtumat saattavat alkaa muistuttaa jotakin.

Minua on aina kiehtonut se rajakohta jolloin jokin määrittelemätön alkaa ilmentyä havaittavaksi. Minua kiinnostaa kuvata sitä mikä on häilyvää ja epävarmaa.

Mietin millainen on enne tai aavistus. Millainen se kohta, johon jotakin vasta on tulossa.

Miten olla sen äärellä mitä ei voi tuntea eikä tietää.

Ja entä näenkö jälkikaiun, tai muiston siitä mikä on mennyt pois.

 


In my paintings, I describe what is immaterial: sensations, experiences, feelings.

My painting process always goes through something diffuse, chaotic and conflicting to some kind of sufficient integrity. I look for sufficient integrity so that a diverse, layered and forever changing world can be perceived as a meaningful whole.
As a painter, I wish to precisely and gently depict what cannot be finally defined or controlled.

In my own painting, I see a number of moments at the same time.
Its world is moving and changing.
And the events may start to resemble something.

The borderline where something undefined starts to take perceivable shape has always fascinated me. I am interested in depicting what is wavering and uncertain.

I reflect on what an omen or presentiment is like. What is the point like where something is just on the way?

How to be near something that cannot be recognised or known?

Do I see a reflection or a memory of something that has gone away?