2008

Ajattelen tilaa valon tapahtumapaikkana.
Tila on tie, tiheys ja syvä avaruus.

On se mitä kutsutaan tyhjäksi, ja siinä jotakin aivan alullaan.
Hahmottuminen, haihtuminen, muuntuva liike.
Valo joka vasta alkaa hohtaa.
Hetki joka kuultaa toisen lävitse.

Maalauksen tilassa on hyvä olla aukko, jotakin mitä ei aivan voi nähdä eikä ymmärtää.

Usein kiehtoo se kohta jossa tilan luonne on muuttumassa tai jokin merkitys syntymässä.
Aavistuksen ja kysymyksen kohta.
Minulle on tärkeä se aistimuksen ja kokemuksen alue, jota sanat eivät ole järjestäneet.

Huomaan, olen lähempänä maan kamaraa,
lähempänä putoavaa liikettä.
Lähempänä sisintä ja kätkeytymistä.
Olen ajatellut nopeita vilkkaita tapahtumia, tihenemistä,
ja kirkkautta samaan aikaan.

Valo näyttää syntyvän sisältäpäin.


I think of space as the place where light happens.
Space is a road, a density and deep outer spaceThere is that which is called emptiness, where something is just beginning.
Taking shape, dissolving, moving in variations.
A light that is only just beginning to shine.
A moment that gleams through another.It is good if there is an opening in the space of a painting, something that cannot quite be seen or understood.The point where the nature of space is changing or some meaning is about to arise is often fascinating.
The point of presentiment and questioning.
The area of sensation and experience that words have not organised is important to me.

I notice that I am closer to the earth,
closer to a falling movement.
Closer to the inner being and becoming hidden.
I have thought about rapid, vivid events, becoming denser,
and brightness at the same time.

The light seems to be born from the inside.