2003

Olen miettinyt ilon ja kauneuden mahdollisuutta.
Tässä, nyt.

On hämärää, on hämmennystä, ja aivan siinä vieressä
ihana kirkas hetki.

Miten elää tässä alati vaihtuvan mylläkässä?
Onko totta, että myrskyn silmässä on aina
rauhallinen kohta?
Miten olla turvassa ja lähellä sitä mitä ei vielä tunne,
mistä ei voi tietää.
Siinä missä mitä tahansa voi tapahtua.
Kaikkein kaunein ja arvokkain tuntuu olevan jotakin
mistä ei voi pitää kiinni.

Maalata tilaa tai kohtaa johon voi ainakin hetkeksi jäädä.
Missä jokin värähtää, missä on aavistus jostakin.
Mielessäni on välillä ollut syvä kaipuu,
en löydä sille nimeä.
Toisena hetkenä sitten kevyt liike.

Tai miten ilma koskettaa valoa.


I have thought about the possibility of joy and beauty.
Here, now.It is dusky, there is confusion, and right beside it
a wonderful bright moment.How to live in this tumult of ever changing things?
Is it true that there is always a peaceful place
in the eye of the storm?
How to be safe and close to what one does not know yet,
what cannot be known?
There where anything can happen.
The most beautiful and valuable things seem to be something
that one cannot hold on to.To paint a space or place where one can stay at least for a moment.
Where something vibrates, where there is a presentiment of something.
At times, there has been a deep longing inside me,
I cannot find a name for it.
At another moment, a light movement.

Or how the air touches light.